Mämminiemi

Kuuma päivä, järvi ja aikoja sitten sovittu luontoretki.

Veneen nokka osoitti kohti Ristiselkää, joka liplatti auringonpaisteessa tyynenä. Sudensaaren ollessa varattu, vaihdettiin lennosta suunnitelmaa ja lähdettiin kohti Mämminiemeä.

Aurinko oli kerennyt lämmittää sileitä, harmaita petejä valmiiksi, joten jäimme ihastelemaan maisemia sekä jylhänä nousevan kallion huipulta että tuhansien aaltojen tasoittamilta rantakiviltä.

Luonnon muovaamat muodot pysäytti jälleen ihastelemaan ja ihmettelemään. Veden liplatusta kuunnellessa tunsi jälleen rauhaa ja yhteyttä - kai itseensä tai ainakin luontoon.

Kelin lisäksi seura oli mitä hauskinta ja jälleen tuli todettua, että tällaista tulisi tehdä useammin.

Parasta oli myös se, ettei tavallisena lauantaipäivänä Mämminiemi ollut edes tupaten täynnä. Tilaa kylläkin riittää monelle, sillä alue on täynnä pieniä “soppeja” niin uimiseen, kalliolla makoiluun tai evästämiseen.

Kiitos vuodenkierron, tänne pääsi jälleen nauttimaan ja ihmettelemään.